Sukarno-Pelit: Kiinan ja Neuvostoliiton vaikutus Indonesian itsenäisyyteen

Indonesialla on rikkaan ja monipuolinen historia, joka on leimautunut sekä ulkoisten että sisäisten voimien vuorovaikutuksesta. Maan kamppailusta itsenäisyyttä kohti oli merkittävässä roolissa useita vahvoja hahmoja, jotka julistivat ääneensä kansallisen itsemääritelmäoikeuden ja taistelun kolonialismin siteistä vapautumiseksi. Tässä artikkelissa keskittymme yhteen tällaisesta hahmosta, joka teki merkittäviä panoja Indonesian itsenäistymisen taisteluun: Sukarnoon.

Sukarno (1901-1970), joka tunnetaan myös nimellä “Isä Kansakunta”, oli Indonesian ensimmäinen presidentti ja yksi 20. vuosisadan vaikuttavimmista Aasian johtajista. Hänen karismaattinen persoonansa, kansallismielinen retorikkansa ja kyky yhdistää ihmisiä eri taustoista tekivät hänestä ikonisen hahmon Indonesian itsenäisyysliikkeessä.

Sukarno syntyi Surabayaan Jaavalla vuonna 1901. Hän opiskeli tekniikkaa Hollannissa, mutta kiinnostus politiikkaan ja kansallismielisyyteen vei hänet pois insinöörin urasta. Vuonna 1927 hän perusti Indonesian Kansanpuolueen (Partai Nasional Indonesia - PNI), joka oli ensimmäinen massajärjestö, joka vaati täyttä itsenäisyyttä Hollannista.

Sukarno johti PNI:tä Japanin miehityksen aikana toisen maailmansodan vuosina ja onnistui hankkimaan tukea Japanilta Indonesian itsenäistymiselle. Kun Japani antautui vuonna 1945, Sukarno julisti Indonesian itsenäiseksi 17. elokuuta, mikä merkitsi historiallisen käännekohdan Indonesialle.

Sukarnon johtama hallitus joutui kuitenkin kohtaamaan useita haasteita: Hollanti yritti takaisinvalloittaa maata ja sisällissodassa kommunistit ja islamilaiset ryhmät kilpailivat vallasta. Sukarno onnistui kuitenkin pitämään maan yhteen, mikä oli merkittävä saavutus vaikeassa tilanteessa.

Sukarnon johtama hallinto oli myös merkittävästi vaikuttamassa Aasian ja Afrikanmaiden vapautumiseen kolonialismista. Hänen “kolmen maailman” politiikansa – Itä bloki, Länsi blokki ja kolmas maailma (kehitysmaat) – tavoitteli tasa-arvoisia suhteita näiden maiden välillä ja vastusti sekä kapitalismin että kommunismin hegemoniaa.

Sukarnon hallinto oli kuitenkin myös täynnä kiistoja. Hänen autoritaarinen johtamistyylin ja korruption lisääntyminen herättivät kritiikkiä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Vuonna 1965 tapahtunut kommunistien kapinan epäonnistuminen johti sotilaallisen vallankaappauksen, jossa Sukarno syrjäytettiin vallasta ja hänet korvasi kenraali Suharto.

Sukarnon kuolema vuonna 1970 oli lopullinen päätös Indonesian historiassa. Hänen perintönsä on kuitenkin monimutkainen: hän johti maansa itsenäisyyteen, mutta hänen hallintonsa oli myös täynnä autoritarismi ja epävakauden merkkejä. Sukarno on kuitenkin edelleen merkittävä hahmo Indonesialle ja koko Aasian historiassa.

Sukarnon ja Kiinan vaikutus Indonesian itsenäisyysliikkeeseen

Sukarnon johtama hallinto oli kiinnostunut Kiinan kommunistista mallista ja sai Kiinalta merkittävää tukea Indonesian itsenäisyysliikkeen aikana ja sen jälkeen. Kiina tarjosi Indonesiaa taloudellista apua, sotilaallista koulutusta ja teknistä asiantuntemusta. Sukarno katsoi Kiinan tukea strategisena tekijänä vahvistaessaan Indonesian asemaa globaalissa areenalla.

Sukarnon “kolmanteen maailmaan” keskittyvä politiikka oli kuitenkin ristiriidassa sekä Neuvostoliiton että Kiinan ideologioiden kanssa. Hänen tavoitteensa oli luoda tasapainoinen ja itsenäinen ulkopolitiikka, joka ei sidoisi Indonesiaa kummankaan suurvallan vaikutuspiiriin. Sukarno halusi johtaa Indonesian kansainvälisessä politiikassa omilla ehdoillaan ja vältää kylmän sodan kahden blokin painostusta.

Kiinan ja Neuvostoliiton vaikutus oli merkittävä Indonesialle Sukarnon johtamana, mutta samalla se osoitti myös haasteita Indonesian itsenäisyysliikkeen keskeisille arvoille. Sukarno pyrki tasapainottelemaan näiden kahden suurvallan vaatimuksia ja luomaan Indonesiasta itsenäisen ja vahvan kansakunnan globaalissa kentässä.

Sukarnon poliittinen elämä oli täynnä ristiriitoja ja vaikeita päätöksiä. Kiinan ja Neuvostoliiton vaikutuksen analysointi Indonesialle tuo esiin monimutkaisen maailmanpolitiikan, jossa ideologiset ideologiat, taloudelliset intressit ja kansalliset tavoitteet olivat jatkuvassa taisteluasemassa.